Save me with your love tonight

54 päivää!

Tajusin just et ei helvetti, enää 54 päivää siihen että nään mun elämän rakkaimman ja vaikutusvaltasimman bändin livenä! Ehkä noin puoltoista tuntia yhteistä aikaa ja sitten ne on jo poissa und was bleibt ist finsternis (ja mikä jää on pimeys). Miten tyhjältä mun olo tuntuukaan sen keikan jälkeen? Okei, aluks itken ilosta että näin ne ja tunnen olevani maailman onnekkain ihminen, mutta sen jälkeen itken sen takia että mulla on niitä niin helvetin kova ikävä. Oikeesti, kun Tokio Hotel tai sen musiikki on jotenkin lähellä, maailma tuntuu niin paljon paremmalta paikalta. Miten mä koskaan pystyn WTHC'n jälkeen kuuntelemaan yhtään noista biiseistä ilman että tunnen ihan kauheeta ikävää? Okei, ehkä vuoden päästä pystyn.
Nykyäänkin Automatisch nostattaa kauheen voimakkaat tunteet pintaan vaikka EL'stä on jo jonkinverran aikaa. Mulla on niin ikävä sitä oloa kun tuntee että on rakkaittensa kanssa samassa rakennuksessa. Adrenaliini alkaa virrata suonissa ja kyyneleet kihoaa silmiin.
Entä sitten kun saa katsekontaktin idolinsa kanssa? Siinä vaiheessa tuntuu kuin polvet pettäisivät alta ja sydän sulaa. Nimimerkillä kokemusta on, Bill katto sinne katsomoon päin missä olin ja se katto muhun ihan sekunnin sadasosan ajan, suoraan silmiin ja hymyili. Tunsin olevani maailman onnellisin.

Tokio Hotel luo sisällön mun elämään.

Auf wiedersehen,
verloren

You can look at me, I don't need to fit in

Yh, tulipa kauhee inspis heti kirjottaa tätä! :--D En kuitenkaan ollenkaan tiiä mitä voisin kirjottaa tänne! Voisin vaikka vähän kertoilla et mitä Tokio Hotel mulle merkitsee ja minkä takia.
Okei, eli sillon kun mulla oli ensikosketus Tokio Hotelin musiikin takia, en olisi koskaan voinut kuvitella miten tärkeä bändi siitä mulle kehkeytyy. Silloin kuuntelin Tokio Hotelin musiikkia lähinnä sen takia, ettei mulla oikeastaan kamalasti mitään muuta kuunneltavaa musiikkia ollut. Vasta sitten kun oli Elämä Lapselle konsertin aika, syyskuussa 2007, tajusin miten paljon Toko Hotel ja sen musiikki mulle merkkaa. Muistan sen, että koska en päässyt konserttiin, itkin viikkokausia ja olin myös vihainen äidilleni koska hän ei mua sinne halunnut päästää. Siitä saakka Tokio Hotel on ollut osa mun päivittäistä elämää ja näin ollen siitä on myös kehittynyt yksi mun elämän tärkeimmistä asioista. Tokio Hotel on se asia mikä mut pitää elossa.
Nykyään aina, kun mua masentaa, pystyn vaan kääntämään kaiuttimien nupit kaakkoon ja keskittymään kuuntelemaan esimerkiksi Spring nichtiä...

Ich schrei in die Nacht für dich, lass mich nicht im Stich, spring nicht! Die Lichter fangen dich nicht, sie betrügen dich, spring nicht! Erinner dich, an dich und mich, die Welt da unten zählt nicht, bitte spring nicht.

Auf finnisch;
Huudan yöhön sinulle, älä jätä minua pulaan, älä hyppää! Valot eivät ota sinua kiinni, ne pettävät sinut, älä hyppää! Muistele sinua ja minua, maailmalla tuolla alhaalla ei ole väliä, pyydän, älä hyppää.

... tai an deiner Seitea...

Ich bin da, wenn du willst, schau' dich um dann siehst du mich. Ganz egal, wo du bist, wenn du nach mir greifst dann halt ich dich.

Auf finnisch;
Minä olen siellä, kun haluat, käänny ympäri ja silloin näet minut. Ei väliä, missä olet, kun kurkotat minuun silloin pitelen sinua.

... ja silloin maailma tuntuu taas hetken paremmalta paikalta. Varsinkin spring nichtillä on tosi olennainen osa mun elämässä. Kerran kun kaikki tuntui menevän ihan päin persettä ja tuntui kuin millään ei olisi väliä, olin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni hengestäni. Sillä hetkellä, kun olisin ollut valmis hyppäämään sillalta alas tai vaikka auton alle, päässäni jyskytti ajatus. Mitä Tokio Hotelin pojat ajattelisivat jos noin vain antaisin periksi? Kuulin hennon sävelen päässäni ja hetken kuuntelun jälkeen tunnistin sen spring nichtiksi. Olin jo silloin sen verran hyvä saksan kielen ymmärtämisessä, että tajusin mitä sanat tarkoittivat. Tajusin, että Tokio Hotelin pojat olisivat halunneet että jatkan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta eteenpäin. Silloin ymmärsin perääntyä, kääntyä ympäri ja jatkaa matkaa eteenpäin.
An deiner Seitesta mulle tulee turvallinen olo. Tiedän että en ole yksin ja että jossain tuolla on joku joka välittää. Billin sanoja lainaten;

Bill: Ei ole mitään sen kauniimpaa, kuin tietää, että joku on siellä, johon voi luottaa.

Ja eihän olekaan, vai onko? Kun tietää että siellä on joku joka välittää ja johon voi luottaa ja joka ei koskaan jätä yksin? Eikö se olekin paras fiilis koko maailmassa?

Okei, tulipa tunteellista tekstiä :---D.

Auf wiedersehen,
verloren

Don't you turn around!

55 päivää!

Okei, eli tervetuloa vaan tännekkin! Olen siis edelleen se sama pixelkiD tai verloren, ihan vaan kummalla nickillä ootte mut oppinut tuntemaan, mutta ajattelin vaan että ne ketkä lukevat mun fake personality - blogia eivät varmasti halua että menoistani kertova blogini muuttuisi Tokio Hotelista kertovaksi blogiksi, joten päätin tehdä oman blogin joka käsittelee Tokio Hotelia, tuota uskomatonta saksalaista bändiä! Olen huomannut, että monilla ystävilläni jotka seuraavat profiiliani myös IRC-Gallerian puolella alkaa mennä hermot tähän mun Tokio Hotel - villitykseen, joten lupaan ettei sinne puolelle tule kuin enintään yksi Tokio Hoteliin liittyvä merkintä päivässä!

Alotin Tokio Hotelia kuuntelemaan vuonna 2006, eli kohta jo neljä yhteistä vuotta takana tämän ihanan bändin kanssa! Noihin neljään vuoteen on tietenkin mahtunut myös niitä aikoja kun en kamalasti TH'ta kuunnellut, mutta nyt kun aktivoiduin Tokio Hotelin osalta, en usko että tämä villitys hetkessä ohi menee.

Mikäli joku nyt eksyy tätä blogia lukemaan, saa varautua aikamoiseen ihkutukseen. Siltä ette säily! :D
Tänne lisäilen kaikenlaisia pohdintoja Tokio Hotelista, heidän musiikistaan ja jäsenistä. Joskus ne saattavat olla syvällisiä, joskus taas melko pinnallisia. Kuvilta tai videoiltakaan ei vältytä!

Auf wiedersehen,
verloren

PS sitä vielä, että tänne saattaa tulla päivästä riippuen 1-5 postausta päivittäin ! :--D Varokaa vain.